Tiivistelmä on tärkein – CV:n on herätettävä kiinnostus välittömästi

 

Nimi, yhteystiedot, syntymäaika, koulutus, työkokemus, kielitaito, harrastukset… Näinhän se CV rakentuu, eikö vaan?

”Tuo malli on jostain 50-luvulta, mutta yhä se vaan pitää pintansa – valitettavasti. Se olisi jo syytä unohtaa”, sanoo Manpowerin Marjo Lipponen, joka on kevään aikana pitänyt CV-klinikkaa YTK-yhdistyksen Rekrypäivillä.

 

Rekrytointiyrityksen johtavana konsulttina työskentelevä Lipponen selaa vuosittain tuhansia ansioluetteloita. Niistä valitettavan harva herättää mielenkiinnon välittömästi – ja sehän juuri olisi CV:n tehtävä.

”Rekrytoija katsoo CV:tä keskimäärin muutaman sekunnin ja päättää sen perusteella, lukeeko eteenpäin vai laittaako paperin sivuun. Kiinnostus on siis herätettävä heti”, Lipponen huomauttaa.

 

Kokonaiskuvasta yksityiskohtiin

CV:tä ei siis kannata rakentaa kronologisesti aloittaen ylioppilastutkinnosta ja päätyen viimeisimpään työpaikkaan. Ihan ensimmäiseksi on syytä laittaa se kaikkein olennaisin ja kiinnostavin asia.

”CV on hyvä aloittaa lyhyellä tiivistelmällä, josta selviää, kuka hakija on ja mitä taitoja hänellä on. Sen perusteella rekrytoija muodostaa kokonaiskuvan”, Lipponen kertoo.

 

Tiivistelmän jälkeen on yksityiskohtaisempien tietojen vuoro. Niidenkin suhteen on hyvä olla harkitsevainen.

”Työkokemuksen osalta kannattaa keskittyä viimeiseen 10 vuoteen sekä haettavan paikan kannalta olennaiseen kokemukseen. Hyvin vanhoja tai epäolennaisia työpaikkoja voi niputtaa yhteen”, Lipponen sanoo ja muistuttaa, ettei pelkkä titteli riitä.

”Työnkuvaa on syytä avata. Eikä vain sitä, mitä on tehnyt vaan myös mitä on saanut aikaan. Siis saavutukset ja tulokset esiin”, Lipponen kannustaa.

Koulutuskin on toki tärkeä kertoa, mutta CV:ssä sitä Lipposen mielestä usein ylikorostetaan.

”Sillä on merkitystä lähinnä vastavalmistuneille ja alaa vaihtavalle. Työkokemus on se tärkein.”

 

Vain olennaiset mukaan

Entä jos ihminen on työskennellyt vuosikausia samassa työpaikassa? Ansioluettelo jää tällöin usein varsin lyhyeksi ja vaatimattoman näköiseksi.

”Tällöin on erityisen tärkeää keskittyä siihen, mitä kaikkea on saanut työssään aikaan ja miten toimenkuva on kehittynyt vuosien saatossa”, Lipponen sanoo.

CV:tä voi lihottaa myös erilaisilla kursseilla, koulutuksilla ja vapaaehtoistyöllä, mutta niidenkin suhteen on oltava tarkkana.

”Merkitse ne, jotka ovat opettaneet tärkeitä taitoja ja joilla on haettavan työn kannalta merkitystä. Vuonna 1996 käytyä kolmen tunnin täydennyskoulutusta ei tarvitse mainita”, Lipponen kiteyttää.


Myös kielitaito ja tekninen osaaminen on syytä avata rekrytoijalle.

”Kiitettävä, hyvä ja tyydyttävä tarkoittavat kaikille eri asioita. On siis parempi kertoa muutamalla sanalla, minkälaista osaaminen on. Onko esimerkiksi vieraan kielen suullinen osaaminen parempaa kuin kirjallinen – tai toisinpäin.”

 

Päätät itse, mitä korostat

Sitten vielä ne suosittelijat. Niitä ei nykyään auta jättää pois.

”2–4 on sopiva määrä suosittelijoita. Lähin entinen esimies on usein paras suosittelija, mutta myös pitkäaikaiset yhteystyökumppanit tai asiakkaat ovat hyviä”, Lipponen kertoo ja muistuttaa, että suosittelijalta on aina kysyttävä lupa hänen mainitsemiseensä CV:ssä.

 

Suurin osa työnhakijoista tietää jo, että työhakemus on syytä räätälöidä aina haettavan paikan mukaan. Koskeeko sama myös ansioluetteloa?

”Mikäli hakee samantyylisiä työpaikkoja, ei CV:tä tarvitse aina rakentaa uudelleen. Pienilläkin kohdennuksilla voi kuitenkin olla iso merkitys”, Lipponen huomauttaa.

”Työhistoriaansa ei voi muuttaa, mutta voit itse päättää, mitä asioita siitä korostat”, hän muistuttaa.

 

 

 

ULKONÄÖLLÄKIN ON VÄLIÄ

 

- Pituus

”Jotkut haluavat hyvin tiiviin CV:n, jolloin yksi sivu on sopiva. Pituutta ei kuitenkaan pidä pelätä: osaamisestaan saa kertoa laajastikin. 2–3 sivua on suositeltava pituus, etenkin jos mukana on visuaalisia elementtejä.”

- Kieliasu

”Kielioppi- tai kirjoitusvirheitä ei saa olla. Anna jonkun muun siis oikolukea CV:si. Mikäli CV on tehtävä vieraalla kielellä, varmin tapa on käännättää se.”

- Kuva

”Periaatteessa kuva ei ole pakko, mutta käytännössä sitä oletetaan aina. Älä laita selfietä tai lomakuvaa, vaan asiallinen mutta hyväntuulinen kuva.”

- Visuaalisuus

”Sisältö on tärkein, mutta visuaalisuudellakin on usein merkitystä. Kun rekrytoija käy läpi satoja ansioluetteloita, on visuaalinen ja oivaltava CV hyvä tapa erottua.”

 

Kommentit antoi Manpowerin johtava konsultti Marjo Lipponen


Kuvassa: CV-kuvattavana Kati Leppäsalo