Työaika

Työaika käsitteenä

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Lepoaikoja ei lueta työaikaan, jos työntekijä saa näinä aikoina poistua työpaikalta. Matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena.

Varallaoloaika

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaolosta sovittaessa on sovittava myös siitä suoritettavasta korvauksesta. Varallaoloon työntekijän asunnossa käytettävästä ajasta on korvattava vähintään puolet joko rahassa tai vastaavalla säännöllisenä työaikana annettavalla vapaa-ajalla.

Säännöllinen työaika

Työaikalain mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana.

Työ- ja virkaehtosopimuksissa on yleisesti sovittu työaikalakia lyhyemmistä työajoista. Monissa työehtosopimuksissa on säännöllisen työajan enimmäismääräksi sovittu 7,5 tuntia vuorokaudessa tai 37,5 tuntia viikossa.

Työajasta voidaan sopia lain ja työ- ja virkaehtosopimusten mukaisesti työpaikalla.

Liukuva työaika

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Sovittaessa liukuvasta työajasta on sovittava ainakin kiinteästä työajasta (tuntimäärä, joka on vähintään tehtävä päivittäin), työajan vuorokautisesta liukumarajasta (enintään 3 h), lepoaikojen pituudesta ja sijoittamisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä.

Liukuvassa työajassa työaikaa lyhentää tai pidentää liukuma-aika, joka voi olla enintään kolme tuntia. Viikoittainen säännöllinen työaika on keskimäärin 40 tuntia. Työajan alitusten tai ylitysten enimmäiskertymä saa olla enintään 40 tuntia. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työajan ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla vapaa-ajalla.

Tauot ja lepoaika

Mikäli työntekijän vuorokautinen työaika on pidempi kuin kuusi tuntia, työntekijällä on oikeus vähintään puolen tunnin pituiseen lepoaikaan. Lepoaikaa ei saa sijoittaa työpäivän alkuun tai loppuun. Laissa ei ole mainintaa ruoka- ja kahvitaukojen pituudesta, vaan niistä on sovittu työ- ja virkaehtosopimuksissa tai työpaikkakohtaisesti.

Vuorotyössä työntekijällä on oikeus vähintään 11 tunnin keskeytymättömään lepoon työvuorojen välissä. Poikkeustapauksissa lepoaika voi olla lyhyempi. Työnantaja ja työntekijän edustaja voivat myös sopia vuorokausilevon tilapäisestä lyhentämisestä.

Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan eli viikkolevon. Se on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää myös keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee kuitenkin olla vähintään 24 tuntia viikossa.

Lisätyö

Lisätyöllä tarkoitetaan sovitun työajan lisäksi tehtyä työtä, joka ei ylitä lain mukaista säännöllistä työaikaa. Lisätyön tekemisestä on sovittava erikseen ja siitä maksetaan säännöllisen työajan mukaista palkkaa.

Ylityö

Ylityöllä tarkoitetaan säännöllisen työajan ja lisätyön lisäksi tehtävää työtä. Ylityöstä on sovittava erikseen ja siitä maksetaan korotettua palkkaa.

Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksetaan 50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisen säännöllisen työajan ylittäviltä työtunneilta maksetaan 50 prosentilla korotettu palkka. Ylityöstä maksettava palkka voidaan sopia vaihdettavaksi joko kokonaan tai osittain vastaavalla tavalla korotettuun vapaa-aikaan.

Ylityötä saa teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana ja enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Lisäksi työntekijöiden edustaja ja työnantaja voivat sopia lisäylityön tekemisestä enintään 80 tuntia kalenterivuodessa.

Lisä- ja ylityön korvaaminen vapaana

Työaikalain 23 §:n mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia lisä- ja ylitöistä kertyneiden korvausten pitämisestä vapaa-aikana. Työntekijälle annetaan tällöin vapaata säännöllisenä työaikanaan ja tältä ajalta maksetaan normaali palkka. Työnantajalla tai työntekijällä ei ole oikeutta vaatia em. korvauksen suorittamista vapaa-aikana, vaan käytännön tulee perustua aina sopimukseen. Työ- tai virkaehtosopimuksella on voitu sopia asiasta toisin.

Sopimus voi koskea joko lisä- tai ylityökorvausta kokonaisuudessaan tai vain tietyn osan korvaamista vapaa-aikana.

Vapaa-ajan pituus lasketaan kuten lisä- tai ylityöstä maksettava rahakorvaus. Työntekijä saa tehdystä lisätyöstä yhtä pitkän vapaa-ajan, kun lisätyö on kestänyt. Esim. tunnin lisätyöstä tunti vapaata. Ylityön kohdalla vapaa-aikakin on maksettava korotettuna samalla tavalla kuin rahalla maksettaessa ylityökorvausta. Jos on sovittu esim. kahden 50 %:lla korotetulla palkalla korvattavien ylityötuntien vaihtamisesta vapaaksi, tämä vastaa kolmen tunnin vapaa-aikaa.